Uskonto

Qar on suuri manner eikä voida sanoa, että sen alueella vallitsisi vain yksi uskonto. Suurin uskontotyyppi on kuitenkin usko Aamuntuojaan.
Aamuntuoja on jumala, joka ylläpitää koko tunnettua maailmankaikkeutta ja on luonut sen. Palvojat ovat lähes kiihkomielisiä ja lähes puolet heistä, jollei ylikin, on vakuuttunut siitä, että kaikki mikä elää ja kasvaa pimeässä on pahaa ja pitäisi tuhota. Ja tämä kattaa kaiken niin kuusta pöllöihin ja vampyyreihin. Toisaalta toinen puoli palvojista on sitä mieltä, että kuu ja pöllöt kuuluvat myös Aamuntuojan luomiin olentoihin ja näin ollen ovat osa sivistynyttä maailmankaikkeutta. Vampyyreista ja muista pimeyden älyllisistä olennoista nämäkään eivät perusta.

Aamuntuojan palvojien elämään kuuluvat säännölliset kirkonmenot ja synninpäästöt. On tietenkin aivan uskonkannattajasta riippuvaa kuinka usein hän kirkossa käy. Kiihkomielisimmät tuntuvat lähes asuvan siellä.
Kirkonmenoihin kuuluvat saarna ihmiskunnan ainaisista synneistä, tai mistä pappi onkaan saanut ideansa saarnan tehdä. Jumalanpalveluksen aikana suoritetaan alttarilla myös siunaus. Toki myös laulut kuuluvat asiaan.

Vaikka Aamuntuojan usko on hyvin elämään ja sen pyhyyteen keskittynyt, on toki otettu huomioon myös elämän päättyminen eli kuolema. Uskotaan, että kun Yön herra hakee sielun luokseen, tämä päätyy tuonpuoleiseen, jossa henki voi jatkaa ikuista elämäänsä ennen häntä lähteneiden läheistensä kanssa. Tosin, jos henkilö ei ole elänyt elämäänsä hyvin, voi sielu joutua myös tyhjyyteen, jossa se yhtä lailla iänkaikkisesti vaeltaa autiudessa yksin, vailla ketään muuta seuranaan kuin omat syntinsä.
On tietenkin ihan uskovasta kiinni mitkä hän laskee synneiksi ja mitkä ei…
Aamunkoiton uskovien parissa Yön herran nimen lausuminen on pahin mahdollinen kirous, jonka voi suustaan päästää ja sen jälkeen kuuluisi suorittaa rankin papin määräämä synninpäästö. Sen vuoksi tästä käytetäänkin useimmiten vain nimitystä Kuolema.

Hautaus suoritetaan mahdollisimman pian kuoleman jälkeen. Jos ruumis alkaa mädäntyä ennen hautausta, voi siihen päästä pahuutta, joka saa sielun jäämään maan päälle ja kummittelemaan.
Samasta syystä ruumiit haudataan kokonaisina ja mahdollisimman luonnollisessa asennossa käärittynä mieluiten omiin lakanoihinsa.
Mikäli haudattava on kuollut taistelussa, on pidettävä erityinen huoli, että kaikki osat päätyvät hautaan ja siunauksen yhteydessä vakuutettava sielulle, että tämän ei tarvitse jäädä maan päälle etsimään surmaajaansa.
Hautakiveen on tapana kirjoittaa kuolleen nimi ja arvot täydessä mitassaan samaten kuin lähimmät sukulaisuussuhteet, kuten äitiys tai avioliitto. Lisäksi omaisista riippuen kiveen kaiverretaan jokin muistokirjoitus, mieluiten vainajalle läheinen tai häntä hyvin kuvaava.

Papisto
Aamuntuojan uskon symboli on risti, jonka jokaisen sakaran päässä on ruusu, pyhä kukka.
Tämä tunnus toistuu myös pappien indigon sinisessä kaavussa. Kaapujen väri ei tokikaan ole jokaisen maan alueella sama, vaan se on sama kuin maan hallitsijan tunnusväri. Ja koska täkäläisen matriarkan tunnusväri on sininen, on myös pappien kaavut siniset. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että papisto aina olisi yhtä mieltä hallitsijan kanssa.

Pappien ylin arvonimi on arkkipiispa ja hän vaikuttaa Tesalassa, josta sitten pitää yhteyttä kaikkiin muihin kaupunkeihin. Arkkipiispan tunnus on ikivanha ja lumottu riipus, joka totta kai on ruusuristi.
Arkkipiispan alapuolella on sitten erilukuinen määrä pappeja. Pappien määrä yleensä on kiinni siitä, minkä kokoisessa kaupungissa kyseinen kirkko on. Yleensä heitä on paljon, sillä ammatissa tienaa hyvin ja helpolla. Tosin on tietysti niitäkin, jotka tekevät puhtaasti kutsumustyötään ja he ovatkin niitä kiihkomielisimpiä.
Papiksi pyrkivät ovat noviiseja, jotka joutuvat tekemään sen kaiken orjatyön, mitä kirkon alueella vain on. Luuttuamaan lattioita, kitkemään ja kastelemaan hautausmaata… Yleensä kantamaan ruokaakin papeille.

Papiston käskettävissä on myös Temppelikaarti, joskin se on kovin pieni kaikkialla muualla paitsi Tesalassa, jossa todella on temppeli. Temppelikaartin jäsenet ovat yleensä suljettuina temppelin tai kirkon alueelle viideksi vuodeksi kerrallaan lukuun ottamatta satunnaisia vapaapäiviä, joita saa jos on onnistunut miellyttämään jotakuta pappia riittämiin. Temppelikaarti on lähinnä symbolinen asia, eikä sillä ole samoja taitoja kuin Kaartilla, saati Tievartiostolla.