Maan hallinto

Qarin maailma on hallinnoltaan matriarkaalinen. Eli maata johtaa nainen, ja valta periytyy vanhimmalle tyttärelle. Tietysti valta voi siirtyä myös pojalle, varsinkin jos puhutaan tavallisista aatelissuvuista, mutta matriarkaalisessa suvussa valta siirtyy aina tyttärelle. Jos sellaista ei synny, sellainen adoptoidaan.
Pääkaupunki, Tesala, sijaitsee luoteeseen Da Pirasta, usean päivämatkan päässä. Kaupunkien välillä kulkee tiuhaan liikennöity kauppaväylä.
Tällä hetkellä, ja jo itse asiassa monta sataa vuotta, on hallinto pysynyt vakaasti de la Ghahalin suvun hallinnassa. Suku on puhdasverisesti haltioita, ja puhutaan, että heillä olisi outoja taikavoimia, joskaan tästä ei olla varmoja tavallisen kansan parissa. Villejä huhuja toki liikkuu aina.
Suku on laaja, ja varsinkin suvun miehet ovat vilkkaita kulkemaan. Monilla on jopa läheisiäkin välejä tavalliseen kansaan, mutta järkevät pitävät aina mielessä, että luultavammin nämä miehet kertovat kaiken sille sukulaiselleen, joka kulloinkin valtikkaa kantaa. Matriarkan tunnusmerkkejä ovat juuri valtikka, sekä kankainen otsapanta.
Matriarkaalisen suvun tunnus on aina ollut lintu. Mikään muu aatelissuku ei voi antaa lapselleen lintutunnusta ilman vakavaa ja julkista loukkausta. Tämänhetkisen matriarkan tunnuslintu on laulujoutsen ja hänen miehensä tunnus on kurki. Sillä kun matriarkka avioituu toisen aatelissuvun miehen kanssa, saa mies entisen tunnuksensa tilalle lintutunnuksen. Maan olot ovat olleet varsin vakaat jo pitkään, eikä naapurimaihin ole ollut mitään riitoja. Ainakaan sellaisia, jotka olisivat kantautuneet palatsin ulkopuolelle. Kaikin puolin kansakin on tyytyväinen hallitsijasukuun. Jopa suurin osa alamaailmasta kunnioittaa näitä, vaikkakin tietyt palkkaukset voivat johtaa heidät suvun jäsenten kimppuun. Liikeasiat ovat kuitenkin liikeasioita.

Faktaa hallitsijasuvun kyvyistä
Nämä kyvyt eivät ole mitään maailmaa mullistavia. Hyvin harva todella tietää mitkä ovat noiden kykyjen rajat.
Kyvyt mahdollistavat pienten esineiden liikuttamisen ajatuksen voimalla. Tämä ei vaadi suurtakaan ponnistusta. Esine saa olla korkeintaan hivenen isompi massaltaan kuin kyvyn käyttäjä, ja tällöinkin liikuttaminen vastaa suurta fyysistä rasitusta.
Kykyihin kuuluvat myös illuusioloitsut, joiden todennäköisyys riippuu aivan tekijänsä kyvyistä. Jokainen ei siis ole huippuloitsija. Ja vaikka olisikin ei illuusio kestä kosketusta. Eli sen avulla luotu ‘kangas’ tai omaa, tai jonkun muun, ulkomuotoon tehdyt muutokset hajoavat ensimmäisestä kosketuksesta. Lisäksi näiden ylläpito vaatii jatkuvaa keskittymistä. Jos ulkonäköön suunnatusta illuusiosta halutaan tehdä pitkäaikainen, täytyy loitsu suunnata johonkin esineeseen, vaikkapa jalokiveen. Esineeseen laaditaan monimutkainen verkosto pieniä asioita jotka muuttavat ulkonäköä. Kun loitsu on laadittu, se pysyy esineessä ja toimii kun koskettaa loitsuun lisätyn henkilön ihoa. Jos kosketus katkeaa, muoto palaa alkuperäiseen. Ja esimerkiksi kokoa muuttaessa täytyy muistaa, että jos alkuperäinen muoto on huomattavasti lyhyempi kuin illuusiomuoto, menee vaikkapa heitetty tikari suoraan illuusiopään läpi.
Kuuluisin näistä kyvyistä on kyky herättää henkiin. Tälläkin on kuitenkin rajansa, hyvin suuretkin rajat. Vain kerran koko pitkän haltiaelämänsä aikana voi syntyperältään matriarkaalista sukua oleva herättää henkiin olennon, joka on vielä lämmin. Herättäminen vaatii kuitenkin ruumiinlämmön lisäksi sen, että herättäjä parantaa tappavan vamman omilla fyysisillä voimillaan. Liian suuri vamma voi siis tappaa herättäjän, jolloin kumpikaan ei herää.
Liika taikuuden käyttö imee voimat, niin henkiset kuin fyysisetkin loppuun ja voi pahimmassa tapauksessa tappaa. Lisäksi kuohuvat tunteet ja voimakas kipu estävät keskittymisen ja näin ollen myös loihtimisen.