Juhlat

Vuoteen mahtuu toki monia pienempiä ja suurempia hetkiä, joista suurimpiin kuuluvat erinäiset juhlat, joita järjestetään. Jokainen niistä saa omalla tavallaan kaupungin ja kylät sekaisin ja odotuksen valtaan.

Vuoden ensimmäistä juhlaa vietetään 23. päivä ensimmäistä kevätkuukautta. Silloin vietetään Aamunjuhlaa (meillä: pääsiäinen), joka on perinteisesti juhlistanut alkavan kevään tuloa ja päivien pituuden lisääntymistä. Samalla se on myös kansainvälinen vapaapäivä ja perhejuhla. Tällöin jokainen kaupunki ja kylä koristellaan havuilla ja muulla vihreällä, jotta kevät tulisi nopeammin. Tällöin myös on syytä varoa päätään, sillä lapsille Aamunjuhla tarkoittaa yleensä railakasta lumisotaa ja loska on silloin märimmillään.
Juhlaan valmistaudutaan jo yleensä kahtakin viikkoa aiemmin ja vaikka varsinainen juhlapäivä on vain yhden vuorokauden, saattavat koristeet olla paikoillaan vielä toiset kaksi viikkoa sen jälkeen.

Seuraavan kerran juhlia vietetään kun hanget ovat jo sulaneet. Tällöin vietetään ensimmäinen päivä kolmatta kevätkuukautta Kevääntulon juhlaa (meillä: vappu). Juhlapäivät, joita on kolme, kuluvat hillittömän juhlinnan parissa ja neidot, niin varatut kuin vapaatkin, saavat olla varuillaan, jos haluavat. Sillä nuo kolme päivää ovat vapaapäiviä. Ja juhlaa edeltänyt palkkapäivä tietää sitä, että majatalot, kapakat ja muut kuppilat ovat tupaten täynnä kaikkia kynnelle kykeneviä juhlijoita.
Kaupunkien ja kylien keskusaukeilla tanssitaan ja erityiset suositut ovat neitojen tanssit, joissa vielä naimattomat neidot pääsevät näyttäytymään parittomille miehille. Tanssitaan toki paljon muutakin ja yleisesti ottaen nuo kolme päivä merkitsevät pahempaa kaaosta kuin kolmet markkinat samaan aikaan. Varkaille ja huorille tämä on unelma-aikaa. Jos he siis malttavat pysyä töissään, sillä Kevääntulon juhla on yksi niistä, jotka yltävät lähes kaikille syrjäkujille saakka.
Tämän juhlan koristeluissa ei käytetä enää mitään muuta kuin kukkia ja tuoreita lehtipuiden oksia.
Juhlien jälkeen suurin osa kansasta nukkuu kuin kuolleet ennen kuin takaisin arkeen paluu tapahtuu.

Seuraavien juhlien tulon näkee katukuvassa jo ajoissa ennen juhlaa, jos ei ihan kahta viikkoa ennen niin lähellä kuitenkin. 24. päivä ensimmäistä kesäkuukautta nimittäin vietetään Keskikesän juhlaa (meillä: juhannus) ja tuo rakastavaisten ja ystävyyden juhla ansaitsee varmasti jokaisen mielestä vain parasta. Keskusaukeille pystytetään korkeat salot, joihin ripustetaan köynnöksiä, kukkia ja seppeleitä. Samanlaiset koristeet valtaavat myös kadut ja rakennukset ja jokainen kylään tullut saa varautua halaukseen ja lämpimiin tervetulotoivotuksiin.
Varsinainen juhla kestää päivän ja seuraavan yön. Päivällä jokainen voi syödä itsensä tupaten täyteen aukioille katetuista pöydistä ja tanssia ja laulaa itsensä uuvuksiin. Ei sillä, että moista ei voisi jatkaa yölläkin. Osa juhlijoista vaan vilahtaa muualle, hiukan yksityisempään paikkaan jatkamaan juhliaan. Joko vanhan tutun kumppanin kanssa, tai sitten päivällä tavatun tuttavuuden kanssa. Jotkut saattavat myös mennä nukkumaan, kerättyään päivällä seitsemän erilaista kukkaa tyynynsä alle nähdäkseen unta tulevasta puolisostaan.
Aamuaurinko siirtää kuitenkin juhlijat arkeen ja railakkaan mutta lyhyen juhlan jäljet korjataan talkoovoimin pois.

30. päivä kolmatta kesäkuukautta vietetään seuraavia juhlia, nimittäin Sadonkorjuun juhlia. Niiden viehätys tosin ei ole niin suuri suurien kaupunkien vaikutusvaltaisimmille asukkaille, mutta tavalliselle kansalle ja varsinkin kylien asukkaille se on tärkeä juhla. Silloin suurin osa sadosta on jo korjattu ja kolmipäiväiset markkinat juhlistavat syksyn tuloa.
Markkinoille, joita aletaan pystyttää usein jo viikkoa ennen, voi nähdä ties minkälaista esiintyjää ja muuta kulkijaa. Nämä päivät ovat Kevääntulon juhlien lailla vapaat kaikille ja palkkapäivä lihottaa kukkaroa.
Nämä markkinat ovat helppoa aikaa alamaailman asukeillekin sillä hyvin harva tavallinen kaduntallaaja erottaa heitä markkinavälinässä. Ja noilta markkinoilta voi tehdä löytöjä, joko laillisia tai laittomia, ja hankkia niitä joko laillisesti tai laittomasti.

Kuolleiden yön juhlaa (meillä: halloween) vietetään kun yöt ovat jo pimentyneet. Tarkemmin sanoen 31. päivä toista syyskuukautta. Tämä juhla on hiljaisempi kuin muut, ja perustuu enemmän jokaisen omaan uskoon. Kansanperinne kuitenkin kertoo, että tuona yönä kuolleet liikkuvat kaduilla ja että heitä lepyttämään on syytä jättää ruokaa ja juomaa, mahdollisesti rahaakin. Suurin osa kansasta käy myös omaistensa haudoilla edeltävänä tai seuraavana päivänä. Yöllä myös yksikään huone missään talossa, jossa uskotaan tähän, ei jää täysin pimeäksi vaan vähintään pitkä kynttilä valaisee ikkunalaudalla.
Aamuntuojan usko kiistää tämän harhaoppisen väitteen, mutta suurin osa uskovista jättää silti ruokaa portailleen. Jokainen voi sitten miettiä itse syökö ruuan kuollut omainen vai nälkäinen alamaailman asukki.

Seuraava juhla on se, mitä ainakin lapset ovat odottaneet kiihkeästi koko vuoden. Nimittäin 24. päivä toista talvikuukautta vietetään Maailmansynnyn juhlaa (meillä: joulu). Tämä jos mikä on perhejuhla ja on lähes mahdotonta löytää sinä päivänä yhtään aukiolevaa liikettä, oli kyseessä sitten kangaskauppa tai kapakka.
Päivän kunniaksi syödään kunnolla ja vaihdetaan lahjoja. Vietetään aikaa perheen kanssa ilman mitään sen suurempia kiireitä.

Vuoden viimeinen juhla, Uudenvuoden juhlaa, vietetään toisen ja kolmannen talvikuukauden taitteessa, 31. päivä toista ja 1. päivä kolmatta välisenä yönä. Tosin suurin osa aloittaa juhlinnan jo päivällä ja venyttää sen seuraavaan päivään. Kapakoille tämä on juhla-aikaa, mutta varsinaista juhlaa vietetään sisätiloissa kukin kotonaan tai perheensä taikka tuttaviensa luona.
Perinteisesti valetaan tinaa ja ennustetaan siitä tulevan vuoden tapahtumia kynttilän valossa. Myös saunassa käynti ja ruokailu kuuluvat ehdottomasti asiaan, kuten myös viinilasilliset keskiyön hetkellä.