Sohjoisen sumuinen talvipäivä kääntyy jo iltaansa. Taivaalta sataa puolen nyrkin kokoisia vetisiä kokkareita, joita ei voi sanoa sen enempää lumeksi kuin vedeksikään.
Sää ei saa meren rannalla kohoavaa suurkaupunkia, Da Piraa, menettämään loistoaan. Porteilla seisovat, viittoihinsa kietoutuneet sotilaat ovat ainoat, jotka sinnittelevät ulkona. Muutoin kadut, leveät ja kapeammat, ovat hiljaiset. Ikkunoista paistaa lämmin valo ja ulos kantautuu puhetta ja naurua, lauluakin. Asukkaat viettävät sateista päivää sisällä perheensä tai ystäviensä kanssa.
Kadut kiepahtelevat talojen lomassa, ohittavat Keskusaukean, jonka suihkulähde yksinään solisee sateiseen iltaan. Mitä kauemmas kaupungissa kulkee, sen huolella kivettyjä katuja, muuttuvat talot pikkuhiljaa huonokuntoisemmiksi. Milloin jokin ovi ei ole aivan sijoillaan, missä jokin yksinäinen ikkunaluukku hakkaa vasten seinää, parinsa menettäneenä. Katukiveyskin harvenee, peittyy yhä useammin hiekkaan. Täällä ei ole enää suuria liiketiloja, vain piskuisia ikkunoita, joista osassa on valo, osassa ei. Kadulle kantautuvat äänet muuttavat sointiaan. Ilo katoaa, tilalle tulee huuto, puhdas mekastus.
Kadut kapenevat yhä, enää ne eivät kutsu etenemään, eivät katsomaan mitä on kulman takana. Kivetys jalkojen alla on kadonnut kokonaan, maa on mutainen, loskan peittämä. Silmäpuoli koira tuijottaa kapealta kujalta ja irvistää. Ketään ei vieläkään näy, ainoat valokeilat tulevat satunnaisista rakennuksista, joiden melu ei kannusta astumaan sisälle. Ei kutsu lämmittelemään. Ihmettelet missä olet, alat harkita takaisin kääntymistä. Taisit eksyä jossain kohtaa aiotulta reitiltäsi. Ympärilläsi kohoaa ränsistyneitä, osittain lahonneita taloja, jotka sinnittelevät säiden armoilla jotenkuten koossa pysyen. Kuka voisi elää täällä? Ruosteinen kyltti narahtaa vähäisessä tuulenvirissä. Käännyt ympäri palataksesi omia jälkiäsi. Käännyt juuri ajoissa saadaksesi tylsän tikarin syvälle sydämeesi. Viimeinen, mitä näet, on nuoren, ehkä kymmenkesäinen pojan voitonriemuinen hymy.

Tervetuloa alamaailmaan, jossa henkesi on arvokas vain sinulle itsellesi. Tervetuloa elämään elämää taikuuden ja teräaseiden keskellä. Elämää, jossa asemalla on merkitystä. Väistä vahvempaasi, jotta voit myöhemmin puukottaa häntä selkään. Välttele varkaita ja huoria, joista et tiedä kummat ovat pahempia. Sulje silmäsi salamurhilta, jotta et ole seuraava kohde.

Valitse. Nimettömyys - kyseenalainen turva, köyhyys. Valta - sen tuomat etuoikeudet, kuolemanvaara.

Ikuinen kuolemantanssi odottaa.